KUN MORAALI HUKKUI HOLDING-YHTIÖÖN
Tässä tekstissä ei silitellä ketään myötäkarvaan. Veroprosentti ei ole ainoa asia, joka kiristää hermoja – se on se rakenteellinen epäarvoisuus, joka on piilotettu laillisuuden kaapuun. Jos rehellinen puhe on rikos, tämä postaus on tunnustus.
Sosiaalinen media ja moraalin ulkoistaminenOn hämmentävää seurata, miten sosiaalisen median suurimmat tähdet, he, jotka puhuvat ”arvoista”, ”aitoudesta” ja ”yhteisöllisyydestä”, ovat löytäneet tehokkaimman tavan eristäytyä yhteiskuntavastuusta. Näemme valkoisia hampaita ja luksuslomia, mutta emme näe sitä kirjanpidollista kikkailua, jolla yhteisestä potista kotiutetaan omat siivut ohi muiden.
Kyse on holding-yhtiöistä, joka on täysin laillinen, mutta moraalisesti täysin ontto järjestely. Kun vaikuttaja kanavoi tulonsa tytäryhtiöiden kautta holding-yhtiöön, hän voi nostaa osinkoja tavalla, josta tavallinen palkansaaja voi vain haaveilla.
Valtio jää nuolemaan näppejään veroista, joilla pitäisi rahoittaa ne samat koulut ja sairaalat, jotka ovat mahdollistaneet tämänkin maan vakauden.
Kahden kerroksen todellisuus
Tässä on se analyyttinen ydin: me olemme luoneet kahden kerroksen talousjärjestelmän.Ensimmäisessä kerroksessa on tavallinen tallaaja. Hän laskee senttejä kauramaidon hyllyllä, tuskailee nousevan sähkölaskun kanssa ja maksaa jokaisesta eurostaan verot tunnollisesti, koska vaihtoehtoa ei ole.
Toisessa kerroksessa elää some-eliitti. Heille verotus on valinnainen vapaaehtoistyö, jota optimoidaan rakenteilla. He eivät tuskaile vuokranmaksua, vaan suunnittelevat, miten miljoonien osingot kiertävät mahdollisimman vähin veroin takaisin omaan taskuun.
Ero näiden välillä ei ole vain rahassa, vaan osallisuudessa. Kun riittävän moni rikas päättää, ettei yhteiset säännöt koske heitä, yhteiskuntasopimus murenee.
Miksi me vielä seuraamme tätä teatteria?
On vaikea olla kysymättä: missä on se moraali, jota nämä vaikuttajat julistavat storyissaan? Tuntuu, että massit ja kusi nousivat samaan aikaan päähän. Somessa hymyilevä ja ”arvokas” vaikuttaja voi taustalla blokata kaiken kritiikin ja elää kuplassa, jossa ahneus on vain ”fiksua taloudenhallintaa”.
Me seuraamme heitä, annamme heille huomiota ja siten rahaa, jota he sitten piilottavat meiltä holding-yhtiöihinsä. Se on kaksinaamaista peliä, jossa yleisö on vain maksava sivustakatsoja.
Lopuksi
Muistakaa, että se kiiltävä somekuva on usein vain kulissi. Sen takana voi olla ihminen, joka on jo hylännyt yhteiset pelisäännöt, vaikka esittääkin olevansa ”yksi meistä”. Rajat ja moraali? Ne taitavat olla vain meille muille.
"Optimisti uskoo, että kaikki kääntyy parhain päin. Pessimisti pelkää, ettei niin käy. Realisti taas tietää, että molemmat joutuvat silti maksamaan täydet verot, kun taas vaikuttaja laittaa vitutuksenkin firman kuluihin 'sisällöntuotantona'."
Kyse ei ole katkeruudesta, vaan oikeudenmukaisuudesta. Ja ehkä vähän siitä, että joku uskaltaa sanoa ääneen sen, mikä meitä kaikkia saattaa vituttaa.