TYÖPAIKAN KUSIPÄÄT: SELVIYTYJÄN OPAS
ASIAN YTIMEEN
Uuden työn ja muutenkin näin alanvaihatajana pääsin mieleiseeni paikkaan. Kauan en vielä ole ollut, mutta kotiin olen palannut ilman minkäänlaista vitutuksen tunnetta ja tuntunut, että jes, tää paikka on fucking cool. Vastaanotto oli todella mukava ja porukka tuntui kivalta. Parin ekan päivän jälkeen työkavereita tuli jopa istumaan samaan kaffepöytään, minkä olin valinnut itselleni sopivaksi, kun ei sitä nyt alkuun kehtaa vaan istahtaa samaan pöytään vanhojen konkareiden kanssa ja olla sillee, et "vittu terve". Olis tullu ehkä kiusallisia katseita tai ei sillee, mut ei sitä heti uskalla lähtee syvään päätyyn härkkimään.
Mutta siis joo, tässähän nyt asianydin on se, että muuten mukavan ja tervetulleen oloni jälkeen tapaan viimein lomapäivistään nauttineen työkollegan. Ja hän on tottakai juuri siinä pisteellä, jossa minäkin. Olin hänestä kuullut jotakin jo hieman ja kaikki kuulemani ei toki ollut omaan korvaani positiivista, mutta ajattelin kuitenkin, että ehkä se homma siitä lähtee kivasti hänenkin kanssa sujumaan. Paskanmarjat! Jo alusta asti huomasin ne helvetinlieskan sen kurpan silmissä ja sen, että hänellä selkeästi joku vitun ongelma minua kohtaan. Ajattelin sinä, että joo täähän on silkkaa alkukankeutta ja ehkä vielä saadaan juttu kulkemaan niinkuin muidenkin kanssa. Sen kauniin ajatelman voi sulloa säkkiin ja säkin viedä kaatopaikalle.
TYÖKAVERI PILALLA, PELKKÄÄ PASKAA TILALLA
Miten vitussa voikaan yksi ihminen pilata itseltä koko fiiliksen tuota työtä kohtaan ja saada itselle niin helvetin epävarman tunteen (kun muutenkin se epävarmuus vahvasti läsnä uuden opettelussa).
Tämä ihminen on siis täysin mätä sisältä, vitun nuiva ja itseään täynnä oleva ihmispersoona. Vittu, että mä vihaan sellaisia ihmisiä. Olen jo työurieni aikana todennut, että naisvaltaiset alat tuppaa olemaan oikeita "paskanjauhajien ihmemaita" ja asioista ei voida sanoa suoraan vaan ne pitää puhua seläntakana ja sitten joltain saa sen kuulla ja se jos mikä tuntuu vitun pahalta. En tietenkään yleistä kaikkia paikkoja. Varmasti on työpaikkoja, joissa naiset on vitun voimaantuneita ja jaksuhaleja, tsemppejä ja sellaista aitoa oikeeta "girl power" meininkiä pidetään yllä. Itse en ole törmännyt moisiin paikkoihin ja kertokaa toki jos sellaisia on olemassa.
MIES, NAINEN, MUU, MIKÄ?
Tietysti tullaan sitten taas siihen pisteeseen, että ollaan tottakai samanarvoisia kaikki ja olen itsekin sitä mieltä, mutta on meillä nyt jumalauta sukupuolet. Itse ainakin käytän termejä "mies ja naisvaltaiset" alat, koska vittu onhan se nyt selvää, että meet duunipaikkaan ja siellä on yli 80% sun työkavereista miehiä, niin ei sitä nyt voi naistenmaailmaksi sanoa.
Onneksi tietenkin tämäkin alkaa tasottua ja naisetkin uskaltaa ja rohkenee opiskella just sitä mitä haluaa ja myös näitä ennen "miesten aloiksi" kutsumia töitä myös naiset tekee ja helvetti hyvin tekeekin. Joskus naisilla voi olla vahvuuksia tietyissä jutuissa, mitä "miesten logiikka" ei just ymmärrä. Ja se just on eri sukupuolien vahvuus. Se ei ole vahvuus, että sä olet klikannut sukupuoli kysynnässä kohtaa "muu". Omasta mielestä siinä pitäisi olla vielä tarkentava kysymys "mikä"?. Helvetti jos yhtäkkiä ootkin kirjoittanut, vaikka sun cv:hen yhteystietojen kohtaa "Helga Helvetistä" ja sit oot sukupuoleltas klikannut osaa "muu", niin kyllä siinä voi mennä puurot ja vellit ihan hetkeksi sekaisin, kun paukkaat työhaastatteluunki myskihärältä haisevana miehenä. Haastattelija saattaa hieman hieraista silmiään ja miettiä hetken, että tuliko laskuvirhe pankissa vai meniskö sitä suorinta reittiä vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta vai kiinnittäiskö kaikki tontit ja lopettais pelin todeten "mä en nyt vittu pysty tähän". Tulee tilanne jossa ollaan et:
-Joo sä haitki tätä paikkaa kauneushoitolan kynsiteknikkona?
"Joo kiva, kun pääsin tähän pisteeseen rekryä näyttämään kynteni, myskihärkä mörisee.
-(älä vaan helvetissä näytä kynsiäsi) Juu juu ja jep.
Tulee vitun akward tilanne, koska luullaan, että hyvällä ansioluettelolla varustettu henkilö "Helga Helvetistä" saapuu paikalle, mutta sieltä tulikin Pekka Parkanosta.
No siis ei siinä. Täähän ois ihana tilanne, että alalla, kuin alalla olisi sukupuolesta riippumatta jengiä, mut et sä vittu voi noin "muunsukupuolinen" olla. Tai voit. En mä sillä. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Peace.
Mut onhan se työnantajaakin kohtaan vitunmoinen riski. Halutaan muuta ja saadaan kirjaimellisesti se "muu".
Tietysti eihän se myskihärkä nyt oo mistään ojanpohjalta sinne tullut, että onhan sillä tietysti näyttää tiedot, taidot ja se osaaminen, jonka se on oppinut ja voi olla hyvinkin ammattilainen, mutta sopiiko se just sun yrityksen imagoon.Ja on varmasti tehnyt jo töitäkin jossain, mutta silti siinä voi tulla todella omituinen tunnelma.
JOKU ROTI SE HUUMORILLAKIN OLTAVA
Riskien ottaminen tottakai kannattaa aina ja eihän sitä voi tietää, vaikka se olisikin just paras siinä mitä tekee ja just sillä omaperäisyydellään loistaa ja saa hyvää tulosta aikaan. Ja sekin on tottakai karu fakta, ettei sitä välttämättä olisi valittu sieltä hakemuksista kyseiseen paikkaan jos valittavana on samoilla koulutusmentaliteeteilla se "Helga ja Parkanon Pekka". Tää asia ei taas liittynyt koko tähän asiaan mitenkään, mitä koitan tällä tekstillä ilmaista, mutta mielipide se tämäkin on. Ja lopulliset loppulauseeni ovatkin: Jos ootkin saanut tunnelman, että ootkin mies naisen vartalossa ja nimikin vaihdettu siihen tyyliin, niin laita siihen se sun alkuperäinen sukupuoli. Älä oo muu! Lehmä sanoo muu, et sinä.
Ole rohkeasti mitä olet (paitsi, jos koet itsesi joksikin eläimeksi, niin älä mainitse sitä. Se jos mikä on outoa) Samoin kun,joku saattaa kysyä siviilisäätyä ja vastaat, että menit juuri naimisiin Eiffel tornin kanssa, niin äh, jätä kertomatta.
Avoimuus ja rehellisyys olisi ihanaa esim juurikin rekrytointiprosesseissa. Ne on muutenkin vittumaisia, kun pitäs löytää hyvä ja joukossa on ihan sutta ja sekundaa. Olitpa mies tai nainen. Kerro se heti hakemus kohdassa. Ole rehellinen. Ole se, joka putkahti maailmaan sieltä minne ei kannata katsoa, kun pääsi pilkottaa ja valoa on tunnelin päässä.
Se niistä sukupuoli erittelyistä ja erittelemättömyyksistä. Joku voi ruudun toisella puolella ajatella toisin ja ehkä minunkin pitäisi vain laittaa raksi kohtaan "muu" , toivoen lisäkysymystä "mikä", koska vastaisin: tampio.
TAKASIN ASIAN YTIMEEN
Tämänkin kirjoituksen olisi voinut jakaa kahteen aiheeseen, mutta ajatusvirtani poukkoilee.
Sitten taas päästään näiden "mies ja nais" alojen sisältöön, vaikka tässä sisältöä ole. Tämä on suodattamaton sanaoksennus. Jos sitten taas, kun nais alat jo käytiin läpi ja ne "muut", niin miehiin työkavereina. Nehän on suurelta osin (ainakin rividuunari hommissa) oikein leppoisia ja ne sanoo kyllä suoraan, jos koitat saada muotoa neliö mahtumaan kolmiosta sisään. Ne ei puhu kahvihuoneessa paskaa. Ne ei kerää juorukerhoja ja kuppikuntia vaan pönkittääkseen omaa mainettaan saaden itselleen kruunun päähän. Ne yleisesti haluaa vain hoitaa hommansa ja päästä himaan, ilman, että firman pikkujouluissa tulee sanaharkkaa siitä, kuka sano ja mitä. Turhaa draamaa. Turhaa elämän tuhlaamista asioilla, jotka vaan voi jättää tekemättä. Tottakai sitten löytyy se yksi. Väkimäärällisesti alhaisemman sukupuolen edustaja. Nainen. Tai sanoisin ämmä. Hän on ollut alalla niin pitkään, että joutaisi minun puolesta jo etuaikaiselle eläkkeelle. Mutta ei. Kaksi vitun vuotta vielä. Hänellä tuntuu olevan suuri ongelma ottaa vastaan uutta verta taloon. Vittu haloo, ämmä eläköityy ja onko sen olettamus, että firma eläköityy sen mukana, koska onhan hän talon vanhin ja viisain.
Jälkeenpäin mietin, kun kerrottiin, ettei siellä pisteessä ole ollut vaihtelevuutta. Mistähän johtuu.
Ei vittu edes tervehdi, kuin naama näkkärillä ja sit on vähä kummallinen fiilis, kun kaikki muut on niin hyvällä mielellä moikannut ja jäävät juttelemaankin. Se on varmaan katkera, kun nuorta polvea saapuu taloon ja ite oot sillee kuudenkympin ja kuoleman välissä.
Ämmä tietää miten hommat menee ja osaa työnsä unissaankin ja silti kehtaa katsoa mua silmiin typerä virne naamalla ja kertoa ohjeita, jotka on lähtökohtaisesti jo päin vittua. Sit sitä tietenkin tekee niinkuin vanhaluuska käskee, koska olettaa, että tämä osaa hommansa ja onko muut sitten olleetkin väärässä. Hetken päästä huomaat sen luuskan tuijottavan muutaman työkaverin kanssa etäämmällä ja sit sulle sanotaan, et ei se nyt ihan noin mene. Sit se ämmä sieltä huutaa nauraen
"mähä just sanoin, että mitä pitää tehdä"
-Joo vittu sanoit, mut päin vittua!
Se saa itelle paskan fiiliksen ja se, että hän pääsee nyt varmasti kertomaan muille, kuinka tyhmä osaakaan uusi tekijä olla. Vitun oksettavaa touhua aikuiselta ihmiseltä. Tämänkin asian kuittasin vain sillä, että "oho aamuaivot", vaikka mieli teki pistää pystyyn "aamuraivot". Enhän mä nyt hänen paikkaansa ole viemässä ja sitäpaitsi hän lähtee parin vuoden päästä eläköitymään ja valitsemaan hautapaikkaa. Kyllähä uusia tarvitaan.
KUOLEMATON: F10+G
Sodin tässä kyllä itseäni vastaan, koska kannatan rehellistä puhetta ja sitten yhtäkkiä menen aivan lukkoon tilanteessa, jossa voisi avata suunsa ja sanoa: "whats your problem, bitch?"
Kerran menin silloisessa työpaikassa näin sanomaan ja voin kertoa, että sanomista tuli.
Lähden uudella asenteella, kohti tätä paskaa ja ehkä täytyy alkaa kyseenalaistamaan ohjeita. Jos hänellä onkin periaate, että "virheistä oppii", mut vähä menee perseelleen siinä kohtaa, kun alat miettiä sitä, että oot ite yks virhe tässä saatanan sillisalaatissa.
Voisihan sitä tietysti alkaa ihan huumorihuiskeeksi ja tulostaa seudun parhaista hautapaikoista vähän lisätietoja ja ojentaa se hänelle saatesanoin: "sittenkun jäät eläkkeelle niin tämä kannattaa hoitaa ensitöikseen". Suosittelen riviä 7 ja kannattaa ottaa ihan reunasta. Ilta-aurinko paistaa siihen kivasti ja sadekkaan pahasti kastele, kun kiva mänty tossa vieressä. Naapurustokin näyttää mukavalta. Varmasti mukava tuo 1877 pois nukkunut Marjatta. Tsemii, kandee tutustuu.
Ennen tuota olisi hyvä muistella Commander Keen- pelin kuolemattomuus koodia. Jos tarpeeksi kauan hokee "F10+G", niin se voi tuottaa tulosta. Ellei tuo koodi ollut väärä ja yhtäkkiä minulla onkin hyppykeppi, jolla voinkin sitten hyppiä suoraan lepositeisiin hetkeksi huilimaan.
Voihan tässä myös käydä niin, että meistä tuleekin ylimmät ystävykset ja juomme viiniä jokatoinen lauantai. Siinä sitten muistelemme alkuaikojamme, kuinka minä tein itsestäni pellen ja hän oli mulkku.
Jos jotain tiedän, niin hänestä en mene kertomaan ylemmälle johdolle. Sehän lietsoisi vihaa vielä enemmän.
Tästä tulee sota työpaikan kusipäätä kohtaan ja voiton tunne on mahtava. Uskoisin. Usein häviän, mutta häviökin on vain hetkellinen tunne. Kyllä se ohi menee.
Ei muuta, kun rakastakaa työkavereitanne ja paskantakaa heidän postiluukuista jouluisin.
