Kaadan lasiin viiniä, koska se on zenin alku. Jokainen tippa kertoo tarinan, jonka kukaan muu ei kuule. Faktat ja fiktio tanssivat lasissani kuin kaksoset, jotka yrittävät ylittää toisiaan, mutta eivät koskaan ota ohjia täysin.
Kirjoitan tämän blogitekstin vain itselleni. Kuka lukee? Todennäköisesti vain minä – mutta se ei haittaa. Lukija ei ole tarinan ydin. Tarinan ydin on tämä hetki: hiljaisuus, lasi kädessä ja rypäleiden salainen kuiskaus, joka muistuttaa, että elämä on yhtä aikaa makeaa, hapanta ja naurettavaa.
Ja sarkasmi? Se ei koskaan katoa. Se istuu vieressä, hymyilee, ja muistuttaa, että vaikka maailma olisi hiljaa, sinä voit silti purra totuutta täydellä voimalla.
Kippis siis itselle, rypäleille ja kaikelle sarkasmille, joka tekee tästä hetkestä merkityksellisen. 🍷
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti