Kaikki tai ei mitään – eli bloggaamisen jalo taito
Tervetuloa taas tämän verkkosivun äärelle, joka muistuttaa elinkaareltaan lähinnä huonekasviani: joko se kituu kuukausia unohdettuna nurkassa tai sitten se saa kerralla niin paljon vettä, että juuret meinaavat hukkua.
Minulla on nimittäin tämä loistava ”kaikki tai ei mitään” -taktiikka. Välillä elän sellaista mystistä ja ihmeellistä vaihetta nimeltä oikea elämä. Se on se paikka, missä ei ole filttereitä ja missä asiat tapahtuvat ilman, että niitä tarvitsee heti paketoida postaukseksi. Sitten kuluu viikkoja, etten muista edes blogini salasanaa.
Mutta sitten! Sitten se inspiraatio hyökkää kimppuun kuin herhiläinen. Yhtäkkiä minulla onkin sanottavaa vähintään viiden postauksen verran, ja ne on saatava ulos nyt heti. Sormet sauhuavat näppäimistöllä, ja julkaisutahti on niin kiivas, että jos minulla olisi lukijoita, he luulisivat minun seonneen lopullisesti tai jääneen jumiin sisätiloihin ilman muuta tekemistä.
Ehkä tämä on se minun tyylini. Blogini on kuin ilotulitus: pitkään on ihan pimeää ja hiljaista, ja sitten räjähtää kerralla koko rahan edestä. Sitten voikin taas hyvällä omallatunnolla palata tekemään niitä muita juttuja.
Ja nyt kun tämäkin purkaus on ohi, voin hyvillä mielin vetäytyä takaisin luolaani. Seuraava teksti ilmestyy todennäköisesti joko huomenna tai sitten vuonna 2028, riippuen siitä, kumpi ehtii ensin: inspiraatio vai se, että muistan taas tämän sivuston olemassaolon. Pysykää kuulolla (tai olkaa olemattakin, minä ainakin olen)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti