TUULAHDUS

FUCKING WIND

Tuuli ulvoo kuin joku kirottu peto, repii kaiken rauhan riekaleiksi. Ikkunat helisee, ovet natisee, eikä mikään pysy paikallaan. Tämä ei ole mikään kevyt kevättuuli – tämä on raivostuttava, hermoja repivä myrsky, joka tunkee jokaiseen rakoon ja pakottaa muistamaan olemassaolonsa joka sekunti.

Hiukset menevät solmuun sekunnissa, hengittäminenkin tuntuu työläältä kun vastatuuli lyö kasvoille kuin märkä rätti. Ulos ei voi mennä ilman että koko keho kiristyy ärsytyksestä. Ja se ääni – jatkuva, lakkaamaton ujellus, joka porautuu kallon sisään ja tekee keskittymisestä mahdotonta.

Miksi sen pitää olla näin loputonta? Miksei se voi vain lakata hetkeksi? Kaikki tuntuu sekavalta ja levottomalta, pelkästään siksi että tuo typerä, armoton tuuli ei osaa olla hiljaa.

On päiviä, jolloin ei vaan vittu kiinnosta – eikä sitä tarvitse kaunistella.Kaikki ympärillä tuntuu vaativan jotain: ole tehokas, ole motivoitunut, ole parempi. Ja reaktio siihen on suora ja rehellinen: haistakaa nyt kaikki paska. Ei jaksa. Ei huvita. Ei kiinnosta tippaakaan.

Ja kyllä, tiedän mitä “pitäisi” tehdä. Tiedän tasan tarkkaan ne samat neuvot, joita kaikki jaksaa toistaa. Mene lenkille. Tee lista. Aloita pienestä. Ihan kuin se auttaisi silloin kun pää on täynnä pelkkää vastarintaa. Kun jokainen solu huutaa vastaan, ei siinä auta mikään vitun tsemppauspuhe.

Tämä ei ole mitään söpöä “olen vähän väsynyt” -meininkiä. Tämä on sitä, kun kaikki tuntuu turhalta ja koko touhu vituttaa. Kun pieninkin asia ärsyttää ja jokainen vaatimus tuntuu liialta. Ja mitä enemmän yrittää pakottaa itseään, sitä enemmän alkaa kiehua.

Ehkä tässä ei ole mitään korjattavaa juuri nyt. Ehkä tämä on vain se piste, jossa mitta on täynnä. Ja silloin ei tarvitsekaan yrittää olla järkevä tai rauhallinen. Saa olla ärsyyntynyt. Saa olla kyllästynyt. Saa olla täysin kiinnostumaton.Koska joskus rehellisin tila ei ole mikään zen-rauha. Se on tämä: suora, karkea ja täysin suodattamaton vitutus. Myös tuulesta

-🍇