BLOGI KUUMANA KIRJOITTAJA KYLMÄNÄ

KYLMÄÄVIÄ JORINOITA

NÄIN PÄÄSEE ALKUUN

Vittu, että tämmöisen paskan tekeminen on vaativa laji. Ensin mietit "et mitään" ja päätät alkaa oman elämäsi kirjeposti lähettilääksi. Sit vähä opettelet koko paskaa ja samalla kymmensormijärjestelmä amatööriksi. Aiheita löytyy omasta takaa ja niistä mietit ne olevinaan parhaat. Sit kuitenkin kirjotat ihan mitä sylki suuhun tuo. Ulkoasua vaihdellaan kolmen sekunnin välein ja tyytymätön edelleen. 

Sit vaan alat kirjottaa. Kirjotat, mietit, kirjotat ja sitten alat miettiä vasta mitä kirjotinkaan. 

VAROKAA FONTTEJA

Ja sit ne kaikki asetukset yms. voi videotykki. Harvinaista herkkua, kun et muutenkaan mistään mitään tiedä. Pilkut, pisteet, välilyönnit ja sen sellaiset lojuu missä sattuu. Koitat caps lokilla pelastaa tilannetta, että jengi näkisi (tai siis minä) selkeästi mitä missäkin lukee. 

Se ei ole pelastus. Siinä kohtaa kannattaa kattoa mikä vitun fontti taas tulikaan valittua. Ja vittu niitä fontteja piisaa. Mitä hienomman löydät, sitä epäselvemmäksi menee teksti. 

Mut olisihan se ulkoasullisesti tosi nätti koittaa saada selkoa "lankakerästä", joka on kerran mennyt katki, kerran ollut kissan suussa ja pari kertaa umpisolmussa ja lopulta huovutettu.

Joo sellaisesta fontista minä pidän.

VOI JÄRKI, MISSÄ LIENET

Ja sit itse se tekstisisältö. Aivan utooppista paskaa. Mut pakko kirjottaa ulos, koska kovalevy päässä alkaa olla aika täys. Ja niin on moneen asiaan mun mittanikin. 

Koitan asioita tiivistää jonkinlaiseen järkevyyteen, mutta eihän siitä tiivistyksestä tuu, kun savimöhkäle, jota jokainen voi sitten muovata mihin nyt sit haluaakin. Ja jos joku asia oikein vituttaa, niin se vitutus näkyy muissakin teksteissä ikävästi. Sitten, kun tietystä aiheesta ei ole enää mainintoja, niin silloin se on loppuun käsitelty. 

Alunperin koko tää idea lähti siitä, että olin vitun vihainen tai en vihainen vaan pöyristynyt ja rakastan öyhöttää asioista, jotka nyt milloinkin ovatkaan tapetilla. Ensimmäisiä tekstejä on poistettu tai muokattu kauniimpaan sävyyn. Osa alkuperäisistä ei kestäisi päivänvaloa. Tallella ne sentään on ja vieläpä käsinkirjoitettuina. Saa vähän takansytykettä jälkipolville. Ei palele perkele.

Välillä (joka kerta) , kun avaan tän blogin, mulle tulee vähän pahaolo. En ehkä itsekkään tajua mistä kerron ja miksi ja miksi jos se vituttaa, se pitää tehdä helvetin kauniiseen sävyyn ja jotenki runollisesti. Ja jatkuvasti saa poistella puutaheinää. Menee koko idea. Kohta nimeksi vaihtuu "kuivahtaneet rusinat". Tähän väliin kevyttä pohdintaa aikaansaannoksistani.

KIILTOKUVIEN TAKANA TIKITTÄÄ VEROKONE

Ihan hirveätä ripulipaskaa verrattuna alkuperäiseen. Alkuperäinen ehkä meni henkilökohtaisuuksiin ja tunnettaviin persooniin, joten kaunisteltu teksti on kertomus Holding-yhtiöistä vitun asiallisesti ja typerillä vertauskuvilla ja kaksi vihapuhetta yhdistettynä. Tiivistelmä siitä, kuinka vihaan näitä "brändilähettiläitä" tms. ja veronkiertoa. Ja sitä, että nämä on nuorten esikuvia. Kaikki nämä samanlaiset ja samaa paskaa sisältöä tekevät "kaupallisten yhteistöiden" veropelurit ei piittaa pätkääkään seuraajistaan. Ne voi aloittaa kauniit lauseensa tyylillä "Moikka te kaikki ihanat seuraaja mussukat, on ollut ikävä" Ei niillä oo ikävä ollut. Ne näkee jokaisen seuraajan rahapottina, jolla ne takaa sen, että se vitun kliseinen ja ihana kiiltokuva elämä pysyy yllä. 

TOTUUS SATTUU

Tottakai niillä on seuraajiaan ikävä siinä kohtaa, kun alkaa olla lantit vähissä ja lentoliput Dubaihin ostettuna. Nekin vitun liput ostettu sillä rahalla, ku jengi töllöttää niitä. Ja ettei niiden elämä vaa liian hyvää olis, niin niille tarjotaan perseestä perämoottoriin tavaraa, jota ne sit vähä esittelee silleen.

Kyllä mä siinä vähä alan pohdiskelemaan, kun videossa ollaan niin trallalallalaa, kun pitäisi pyykkirumbaa alkaa suorittaa ja yhtäkkiä tapahtuu hiuksia nostattava yllätyskäänne.

"Kuvaat ensin itseäsi nautiskelemassa rauhassa kahvia, kunnes pyykkikone laulaa lopetuslauluaan ja joudutkin jättämään rauhaisan hetkesi. Et ehdi edes kuppia laskea, kun sielunkumppanisi pyyhkäisee ohitsesi ja seuraavassa kohdassa se soulmate ihan into moisiona haistelee niitä pyykkejä ja toteaa "tämä huumaava tuoksu, saa minutkin innostumaan kotitöistä"  

Ja sit tuleekin ne ylistävät loppusanat, kuinka on ikuisesti kiitollinen "pyykkipulveri pirtsakan" olemassaolosta. Ilman sitä, ei olisi ikinä saanut miestä ulos autotallista pyykkipäivänä. Vain se yksi nuuhkaisu ja mies viikkaa ennemmin kalsareita, kuin katsoo MM-finaalia. Ja näin maailma taas pelastui ja pulveri saa mainosta ja joku idiootti vielä haksahtaa siihen. 

Jos toi ei myy tuotetta, nii ei mikään! Tekstin ilmaisumuoto kielii, etten ole mistään katkera, mutta totta vitussa olen. Olen myös köyhä. Tänne niitä saatanan Dubain matkoja ja pyykkipulveria.

NYKYPASKASTA 

Ehkä vaan vituttaa, ettei jengi kuuntele punkkia. Ja autotune on perseestä. Ja muutenkin nykyaikainen kaupallinen paska. Tietysti se myy, mut ne artistit ketkä sen tien aikoinaan valitsivat, myivät samalla sielunsa ja aatteensa. Tuon linkin takaa löytyy ne ketkä ei myynyt aatteitaan. Ehkä joskus vaatteitaan keskikaljan toivossa. 

https://arkisto.punkmuseo.fi/

REHELLINEN PUHE

Se on fine. Asia tulee ilmi, mutta olen selkeästi käynyt kerran tai kaksi kopeloimassa tuotakin tekstiä. Alkuperäinen olisi räjäyttänyt pään. Liiasta rehellisyydestä. 

OLETKO SÄ KUOLLUT?

No joo. Tässä kohtaa alkoi se viha tuntua huonolta ja ei vihaista tekstiä voi kirjoittaa. Olin myös paljon lukenut somemaailman vaikutuksesta nuorten mielenterveyteen jne nii piti vähä kauniisti öyhöttää.

Jaksuhaleja nuorisolle. Ootte tulevaisuus. 

TUULAHDUS

Oh my god! Tekstiä kirjoittaessa tuuli ihan vitusti ulkona ja se alkoi vituttaa. Ja vissii muutkin asiat mm. kaikki. 

TYHMÄ TÖITÄ TEKEE

Faktaa tämäkin, mutta jos ei tee töitä tulisi vaan valvottua öitä. Se jos mikä olisi typerää.

HALLITUSTI HAISTA PASKA HALLITUS

Tää viha kytenyt jo nykyisen hallituksen astuessa esiripun eteen. Tämä viha on jatkuva ja kokoajan läsnä. Tämä teksi välillä poistuu ja välillä palaa. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä.

YKSINÄINEN LASI VIINIÄ JA MAAILMAN SALAISUUDET

Siis mikä vittu tämänkin pointti oli? Olin vissii löytänyt hetkellisen rauhan ja alkanut viini maistua vähän enemmän.

WTF? VOL 1

Joo vitun tyhmiä ja turhia faktoja. Henkilökohtaisesti itseäni ei kiinostaisi lukea tuota paskaa ollenkaan. Huhhuh, aika kivikautista.

ELÄMÄÄ BLOGIN ULKOPUOLELLA

Tosiatarina siitä, että minulla on oikeakin elämä. Tämä blogimaailma ei ole oikea. Tämä on satunnainen huvitustyökalu, joka ei naurata. 

TYÖPAIKAN KUSIPÄÄT

Tositarina, joka rönsyilee. Mutta vitutus on oikea ja ajankohtainen. Jos haluut olla kusipää, tee se muualla, kun töissä. Työ muutenki kusipäistä, niin jeesi sen verran miestä mäessä, että käyttäydy vittu, ku aikuinen.

LEHMÄTAULU

 

VOITA JOTAIN AIVAN VITUN TURHAA

Tuhlattuani taas arvokasta elinaikaani pyörittelemällä peukaloitani ja tuijottamalla pihalle, päädyin YouTuben syövereihin. Sieltä sitä sitten taas löysin itseni ,katsomasta videoita vitun lehmistä. Ja nyt puhutaan siis niistä nelijalkaisista ammuista, ei siitä ihmisjätteestä, jota voisi samalla nimellä kutsua.

Koska omat ideani ovat yleensä yhtä laadukkaita kuin maksapihvit. Eli aivan täyttä paskaa. 

Nytpä päätin, että on arvonnan aika. 

Enpä olisi itsekään uskonut, mutta tässä sitä ollaan. Palkintona pistän parhaalle kommentoijalle tulemaan öljyvärimaalatun lehmätaulun, jossa pönöttää nurkassa myös joku vitun kana. Ja koska elämme tulevaisuudessa, tämä "taideteos" toimitetaan PDF-tiedostona suoraan voittajan sähköpostiin.

Tällaista arvontaa ei taatusti moni tee, ja siihen on varmasti helvetin hyvät syyt. 

Vihaisten viinirypäleiden ja lehmän nimeen: cowboy-hatut päähän ja jotain kommenttia tulemaan. Katsotaan, kuka tämän jännitysnäytelmän ja PDF-lehmän lopulta itselleen kotiuttaa.

TYÖPAIKAN KUSIPÄÄ

TYÖPAIKAN KUSIPÄÄT: SELVIYTYJÄN OPAS

Olen aikanaan saanut kyseisellä nimikkeellä varustetun kirjan lahjaksi. Silloinenkin työpaikkani taisi

 saada vihantunteita minussa aikaiseksi, kun tuo upea eeppos saatesanoin "tää on just sulle" tarjoiltiin kouraani. Olin helvetin otettu. Lähipiiri selkeästi kuunnellut valitusvirsiäni ja eivät ehkä osanneet antaa vinkkivitosia lennosta, niin mikäs sen parempi tapa ilmaista, kun antaa pieni kirjallinen kaunistelematon teos luettavakseni.

Siitä on jo vuosia, kun sen luin ja nyt tuntuukin, että tuo pitää ottaa lukuun uudestaan. Silmäilinkin ihan hetki sitten kyseistä kirjaa ja ehkä se oli jonkunlainen enne. Tai toivottavasti ei. Kirjakokoelmaani koristaa kauniisti myös x määrä Auschwitzin keskitysleiri teoksia. Sellaista paskaa ei nyt tähän jo muutenkin sekasin menneeseen maahan tarvita. Mutta asiaan.(Siihen ei oikeasti vielä hetkeen pääse)

ASIAN YTIMEEN

Uuden työn ja muutenkin näin alanvaihatajana pääsin mieleiseeni paikkaan. Kauan en vielä ole ollut, mutta kotiin olen palannut ilman minkäänlaista vitutuksen tunnetta ja tuntunut, että jes, tää paikka on fucking cool. Vastaanotto oli todella mukava ja porukka tuntui kivalta. Parin ekan päivän jälkeen työkavereita tuli jopa istumaan samaan kaffepöytään, minkä olin valinnut itselleni sopivaksi, kun ei sitä nyt alkuun kehtaa vaan istahtaa samaan pöytään vanhojen konkareiden kanssa ja olla sillee, et "vittu terve". Olis tullu ehkä kiusallisia katseita tai ei sillee, mut ei sitä heti uskalla lähtee syvään päätyyn härkkimään. 

Mutta siis joo, tässähän nyt asianydin on se, että muuten mukavan ja tervetulleen oloni jälkeen tapaan viimein lomapäivistään nauttineen työkollegan. Ja hän on tottakai juuri siinä pisteellä, jossa minäkin. Olin hänestä kuullut jotakin jo hieman ja kaikki kuulemani ei toki ollut omaan korvaani positiivista, mutta ajattelin kuitenkin, että ehkä se homma siitä lähtee kivasti hänenkin kanssa sujumaan. Paskanmarjat! Jo alusta asti huomasin ne helvetinlieskan sen kurpan silmissä ja sen, että hänellä selkeästi joku vitun ongelma minua kohtaan. Ajattelin sinä, että joo täähän on silkkaa alkukankeutta ja ehkä vielä saadaan juttu kulkemaan niinkuin muidenkin kanssa. Sen kauniin ajatelman voi sulloa säkkiin ja säkin viedä kaatopaikalle.

TYÖKAVERI PILALLA, PELKKÄÄ PASKAA TILALLA

Miten vitussa voikaan yksi ihminen pilata itseltä koko fiiliksen tuota työtä kohtaan ja saada itselle niin helvetin epävarman tunteen (kun muutenkin se epävarmuus vahvasti läsnä uuden opettelussa).

Tämä ihminen on siis täysin mätä sisältä, vitun nuiva ja itseään täynnä oleva ihmispersoona. Vittu, että mä vihaan sellaisia ihmisiä. Olen jo työurieni aikana todennut, että naisvaltaiset alat tuppaa olemaan oikeita "paskanjauhajien ihmemaita" ja asioista ei voida sanoa suoraan vaan ne pitää puhua seläntakana ja sitten joltain saa sen kuulla ja se jos mikä tuntuu vitun pahalta. En tietenkään yleistä kaikkia paikkoja. Varmasti on työpaikkoja, joissa naiset on vitun voimaantuneita ja jaksuhaleja, tsemppejä ja sellaista aitoa oikeeta "girl power" meininkiä pidetään yllä. Itse en ole törmännyt moisiin paikkoihin ja kertokaa toki jos sellaisia on olemassa. 

MIES, NAINEN, MUU, MIKÄ?

Tietysti tullaan sitten taas siihen pisteeseen, että ollaan tottakai samanarvoisia kaikki ja olen itsekin sitä mieltä, mutta on meillä nyt jumalauta sukupuolet. Itse ainakin käytän termejä "mies ja naisvaltaiset" alat, koska vittu onhan se nyt selvää, että meet duunipaikkaan ja siellä on yli 80% sun työkavereista miehiä, niin ei sitä nyt voi naistenmaailmaksi sanoa. 

Onneksi tietenkin tämäkin alkaa tasottua ja naisetkin uskaltaa ja rohkenee opiskella just sitä mitä haluaa ja myös näitä ennen "miesten aloiksi" kutsumia töitä myös naiset tekee ja helvetti hyvin tekeekin. Joskus naisilla voi olla vahvuuksia tietyissä jutuissa, mitä "miesten logiikka" ei just ymmärrä. Ja se just on eri sukupuolien vahvuus. Se ei ole vahvuus, että sä olet klikannut sukupuoli kysynnässä kohtaa "muu". Omasta mielestä siinä pitäisi olla vielä tarkentava kysymys "mikä"?. Helvetti jos yhtäkkiä ootkin kirjoittanut, vaikka sun cv:hen yhteystietojen kohtaa "Helga Helvetistä" ja sit oot sukupuoleltas klikannut osaa "muu", niin kyllä siinä voi mennä puurot ja vellit ihan hetkeksi sekaisin, kun paukkaat työhaastatteluunki myskihärältä haisevana miehenä. Haastattelija saattaa hieman hieraista silmiään ja miettiä hetken, että tuliko laskuvirhe pankissa vai meniskö sitä suorinta reittiä vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta vai kiinnittäiskö kaikki tontit ja lopettais pelin todeten "mä en nyt vittu pysty tähän". Tulee tilanne jossa ollaan et:

-Joo sä haitki tätä paikkaa kauneushoitolan kynsiteknikkona?

"Joo kiva, kun pääsin tähän pisteeseen rekryä näyttämään kynteni, myskihärkä mörisee.

-(älä vaan helvetissä näytä kynsiäsi) Juu juu ja jep. 

Tulee vitun akward tilanne, koska luullaan, että hyvällä ansioluettelolla varustettu henkilö "Helga Helvetistä" saapuu paikalle, mutta sieltä tulikin Pekka Parkanosta.

No siis ei siinä. Täähän ois ihana tilanne, että alalla, kuin alalla olisi sukupuolesta riippumatta jengiä, mut et sä vittu voi noin "muunsukupuolinen" olla. Tai voit. En mä sillä. Antaa kaikkien kukkien kukkia. Peace. 

Mut onhan se työnantajaakin kohtaan vitunmoinen riski. Halutaan muuta ja saadaan kirjaimellisesti se "muu".

Tietysti eihän se myskihärkä nyt oo mistään ojanpohjalta sinne tullut, että onhan sillä tietysti näyttää tiedot, taidot ja se osaaminen, jonka se on oppinut ja voi olla hyvinkin ammattilainen, mutta sopiiko se just sun yrityksen imagoon.Ja on varmasti tehnyt jo töitäkin jossain, mutta silti siinä voi tulla todella omituinen tunnelma.

JOKU ROTI SE HUUMORILLAKIN OLTAVA

Riskien ottaminen tottakai kannattaa aina ja eihän sitä voi tietää, vaikka se olisikin just paras siinä mitä tekee ja just sillä omaperäisyydellään loistaa ja saa hyvää tulosta aikaan. Ja sekin on tottakai karu fakta, ettei sitä välttämättä olisi valittu sieltä hakemuksista kyseiseen paikkaan jos valittavana on samoilla koulutusmentaliteeteilla se "Helga ja Parkanon Pekka". Tää asia ei taas liittynyt koko tähän asiaan mitenkään, mitä koitan tällä tekstillä ilmaista, mutta mielipide se tämäkin on. Ja lopulliset loppulauseeni ovatkin: Jos ootkin saanut tunnelman, että ootkin mies naisen vartalossa ja nimikin vaihdettu siihen tyyliin, niin laita siihen se sun alkuperäinen sukupuoli. Älä oo muu! Lehmä sanoo muu, et sinä.

Ole rohkeasti mitä olet (paitsi, jos koet itsesi joksikin eläimeksi, niin älä mainitse sitä. Se jos mikä on outoa) Samoin kun,joku saattaa kysyä siviilisäätyä ja vastaat, että menit juuri naimisiin Eiffel tornin kanssa, niin äh, jätä kertomatta.

Avoimuus ja rehellisyys olisi ihanaa esim juurikin rekrytointiprosesseissa. Ne on muutenkin vittumaisia, kun pitäs löytää hyvä ja joukossa on ihan sutta ja sekundaa. Olitpa mies tai nainen. Kerro se heti hakemus kohdassa. Ole rehellinen. Ole se, joka putkahti maailmaan sieltä minne ei kannata katsoa, kun pääsi pilkottaa ja valoa on tunnelin päässä.

Se niistä sukupuoli erittelyistä ja erittelemättömyyksistä. Joku voi ruudun toisella puolella ajatella toisin ja ehkä minunkin pitäisi vain laittaa raksi kohtaan "muu" , toivoen lisäkysymystä "mikä", koska vastaisin: tampio. 

TAKASIN ASIAN YTIMEEN

Tämänkin kirjoituksen olisi voinut jakaa kahteen aiheeseen, mutta ajatusvirtani poukkoilee.

Sitten taas päästään näiden "mies ja nais" alojen sisältöön, vaikka tässä sisältöä ole. Tämä on suodattamaton sanaoksennus. Jos sitten taas, kun nais alat jo käytiin läpi ja ne "muut", niin miehiin työkavereina. Nehän on suurelta osin (ainakin rividuunari hommissa) oikein leppoisia ja ne sanoo kyllä suoraan, jos koitat saada muotoa neliö mahtumaan kolmiosta sisään. Ne ei puhu kahvihuoneessa paskaa. Ne ei kerää juorukerhoja ja kuppikuntia vaan pönkittääkseen omaa mainettaan saaden itselleen kruunun päähän. Ne yleisesti haluaa vain hoitaa hommansa ja päästä himaan, ilman, että firman pikkujouluissa tulee sanaharkkaa siitä, kuka sano ja mitä. Turhaa draamaa. Turhaa elämän tuhlaamista asioilla, jotka vaan voi jättää tekemättä. Tottakai sitten löytyy se yksi. Väkimäärällisesti alhaisemman sukupuolen edustaja. Nainen. Tai sanoisin ämmä. Hän on ollut alalla niin pitkään, että joutaisi minun puolesta jo etuaikaiselle eläkkeelle. Mutta ei. Kaksi vitun vuotta vielä. Hänellä tuntuu olevan suuri ongelma ottaa vastaan uutta verta taloon. Vittu haloo, ämmä eläköityy ja onko sen olettamus, että firma eläköityy sen mukana, koska onhan hän talon vanhin ja viisain. 

Jälkeenpäin mietin, kun kerrottiin, ettei siellä pisteessä ole ollut vaihtelevuutta. Mistähän johtuu.

Ei vittu edes tervehdi, kuin naama näkkärillä ja sit on vähä kummallinen fiilis, kun kaikki muut on niin hyvällä mielellä moikannut ja jäävät juttelemaankin. Se on varmaan katkera, kun nuorta polvea saapuu taloon ja ite oot sillee kuudenkympin ja kuoleman välissä.

Ämmä tietää miten hommat menee ja osaa työnsä unissaankin ja silti kehtaa katsoa mua silmiin typerä virne naamalla ja kertoa ohjeita, jotka on lähtökohtaisesti jo päin vittua. Sit sitä tietenkin tekee niinkuin vanhaluuska käskee, koska olettaa, että tämä osaa hommansa ja onko muut sitten olleetkin väärässä. Hetken päästä huomaat sen luuskan tuijottavan muutaman työkaverin kanssa etäämmällä ja sit sulle sanotaan, et ei se nyt ihan noin mene. Sit se ämmä sieltä huutaa nauraen 

"mähä just sanoin, että mitä pitää tehdä"

-Joo vittu sanoit, mut päin vittua!

Se saa itelle paskan fiiliksen ja se, että hän pääsee nyt varmasti kertomaan muille, kuinka tyhmä osaakaan uusi tekijä olla. Vitun oksettavaa touhua aikuiselta ihmiseltä. Tämänkin asian kuittasin vain sillä, että "oho aamuaivot", vaikka mieli teki pistää pystyyn "aamuraivot". Enhän mä nyt hänen paikkaansa ole viemässä ja sitäpaitsi hän lähtee parin vuoden päästä eläköitymään ja valitsemaan hautapaikkaa. Kyllähä uusia tarvitaan. 

KUOLEMATON: F10+G 

Sodin tässä kyllä itseäni vastaan, koska kannatan rehellistä puhetta ja sitten yhtäkkiä menen aivan lukkoon tilanteessa, jossa voisi avata suunsa ja sanoa: "whats your problem, bitch?"

Kerran menin silloisessa työpaikassa näin sanomaan ja voin kertoa, että sanomista tuli. 

Lähden uudella asenteella, kohti tätä paskaa ja ehkä täytyy alkaa kyseenalaistamaan ohjeita. Jos hänellä onkin periaate, että "virheistä oppii", mut vähä menee perseelleen siinä kohtaa, kun alat miettiä sitä, että oot ite yks virhe tässä saatanan sillisalaatissa. 

Voisihan sitä tietysti alkaa ihan huumorihuiskeeksi ja tulostaa seudun parhaista hautapaikoista vähän lisätietoja ja ojentaa se hänelle saatesanoin: "sittenkun jäät eläkkeelle niin tämä kannattaa hoitaa ensitöikseen". Suosittelen riviä 7 ja kannattaa ottaa ihan reunasta. Ilta-aurinko paistaa siihen kivasti ja sadekkaan pahasti kastele, kun kiva mänty tossa vieressä. Naapurustokin näyttää mukavalta. Varmasti mukava tuo 1877 pois nukkunut Marjatta. Tsemii, kandee tutustuu.

Ennen tuota olisi hyvä muistella Commander Keen- pelin kuolemattomuus koodia. Jos tarpeeksi kauan hokee "F10+G", niin se voi tuottaa tulosta. Ellei tuo koodi ollut väärä ja yhtäkkiä minulla onkin hyppykeppi, jolla voinkin sitten hyppiä suoraan lepositeisiin hetkeksi huilimaan. 

Voihan tässä myös käydä niin, että meistä tuleekin ylimmät ystävykset ja juomme viiniä jokatoinen lauantai. Siinä sitten muistelemme alkuaikojamme, kuinka minä tein itsestäni pellen ja hän oli mulkku. 

Jos jotain tiedän, niin hänestä en mene kertomaan ylemmälle johdolle. Sehän lietsoisi vihaa vielä enemmän. 

Tästä tulee sota työpaikan kusipäätä kohtaan ja voiton tunne on mahtava. Uskoisin. Usein häviän, mutta häviökin on vain hetkellinen tunne. Kyllä se ohi menee. 

Ei muuta, kun rakastakaa työkavereitanne ja paskantakaa heidän postiluukuista jouluisin.

ELÄMÄÄ BLOGIN ULKOPUOLELLA

Kaikki tai ei mitään – eli bloggaamisen jalo taito

Tervetuloa taas tämän verkkosivun äärelle, joka muistuttaa elinkaareltaan lähinnä huonekasviani: joko se kituu kuukausia unohdettuna nurkassa tai sitten se saa kerralla niin paljon vettä, että juuret meinaavat hukkua.

Minulla on nimittäin tämä loistava ”kaikki tai ei mitään” -taktiikka. Välillä elän sellaista mystistä ja ihmeellistä vaihetta nimeltä oikea elämä. Se on se paikka, missä ei ole filttereitä ja missä asiat tapahtuvat ilman, että niitä tarvitsee heti paketoida postaukseksi. Sitten kuluu viikkoja, etten muista edes blogini salasanaa.

Mutta sitten! Sitten se inspiraatio hyökkää kimppuun kuin herhiläinen. Yhtäkkiä minulla onkin sanottavaa vähintään viiden postauksen verran, ja ne on saatava ulos nyt heti. Sormet sauhuavat näppäimistöllä, ja julkaisutahti on niin kiivas, että jos minulla olisi lukijoita, he luulisivat minun seonneen lopullisesti tai jääneen jumiin sisätiloihin ilman muuta tekemistä.

Ehkä tämä on se minun tyylini. Blogini on kuin ilotulitus: pitkään on ihan pimeää ja hiljaista, ja sitten räjähtää kerralla koko rahan edestä. Sitten voikin taas hyvällä omallatunnolla palata tekemään niitä muita juttuja.

Ja nyt kun tämäkin purkaus on ohi, voin hyvillä mielin vetäytyä takaisin luolaani. Seuraava teksti ilmestyy todennäköisesti joko huomenna tai sitten vuonna 2028, riippuen siitä, kumpi ehtii ensin: inspiraatio vai se, että muistan taas tämän sivuston olemassaolon. Pysykää kuulolla (tai olkaa olemattakin, minä ainakin olen)!

WTF? VOL.1

Nyt vittu lähtee!

Tässä alkaa sarjatykitys WTF-faktoja, joita ei heti ekaksi miettisikään.

Ensimmäisessä osassa hypätään meikän nuoruusajoille eli keskiaikaan.

Tästä lähtee WTF? -listaus, jonka silmätikuiksi valikoitui elämäni eläimiä, lääketiedettä, lakeja ja kaikkea helvetin outoa.

Elämä ja arki

1. Ihmiset peseytyivät harvoin; kylpeminen saatettiin nähdä vaarallisena.
2. Ruoka säilytettiin kuivaamalla tai suolaamalla, ja leipä saattoi sisältää hiekkaa tai muurahaisia.
3. Lapset joutuivat työskentelemään jo nuorena – maatiloilla, kotitöissä tai kirkon palveluksessa.
4. Kylissä oli katujen puhdistukseen liittyviä julkisia nöyryytyksiä talonpojille.
5. Talonpojat maksoivat veroja sadosta herroille, mutta eivät aina omistaneet maata.
6. Keskiajan markkinat olivat meluisia, eläimiä ja kauppiaita täynnä – kuin kaaos.

Ritarit, sotilaat ja hallinto

1. Ritarit eivät aina olleet sankareita; he usein juopottivat ja riehuivat. Papit ja ritarioppilaat harjoittelivat rituaalisesti tappamista sodan varalta.
2. Sotilaat käyttivät “verisiä” kypäriä pelottamaan vihollisia.
3. Keskiaikaiset aseet olivat raskaita ja rajoittivat liikkuvuutta.
4. Kuningas tai ruhtinas saattoi määrätä yksittäisen kylän hävitettäväksi tai ihmisiä ryöstettäväksi poliittisen pelon takia.

Rakkaus, avioliitto ja perhesäännöt

1. Lapsia myytiin tai pakotettiin avioliittoon poliittisten sopimusten vuoksi. 
2. Joissakin maissa lapset palvelivat kirkkoa tai aatelistoa jo 7–10-vuotiaana. 
3. Naiset saatettiin pakottaa leikkaamaan hiukset julkisesti rikkomuksista. 
4. Avioliittoihin liittyi usein pyhimysten nimiä syntymäpäivän mukaan.

Kuolema, sairaudet ja lääketiede

1. Musta surma tappoi kolmanneksen Euroopan väestöstä 1300-luvulla.
2. Sairauksia pidettiin usein Jumalan rangaistuksina tai pahoina henginä. Lääketiede perustui verenvuotoon, oksennuttamiseen ja maagisiin kasveihin.
3. Keskiaikaiset sairaalat käyttivät eläinten osia lääkkeenä, kuten sammakon jalkoja.
4. Kuolema oli näkyvä osa arkea – kuolleet vietiin hautajaisissa usein julkisesti kaupungin läpi.
5. “Kuoleman tanssi” -maalaukset muistuttivat väestöä kuoleman väistämättömyydestä.

Uskonto ja rituaalit

1. Kirkko hallitsi elämää: syntymä, avioliitto, kuolema ja verot.
2. Papit käyttivät suitsukkeita “puhdistamaan” syntien vaikutusta ilmassa.
3. Joissain rituaaleissa käytettiin verta ja eläinten luita pahoja henkiä vastaan.
4. Keskiajan ihmiset pelkäsivät kuunvaloa, tähtien liikettä ja ukkosta sairauksia tuottavina.
5. Pyhien reliikit tuottivat kirkolle suuria rahasummia.

Eläimet ja omituiset lait

1. Sikoja, lehmiä ja jopa apinoita tuomittiin rikoksista oikeudessa.
2. Eläimille annettiin ihmisen nimiä, kuten “herra Lammas” tai “Neiti Sika”. 
3. Joissakin kaupungeissa eläimillä oli omat kulkureitit ja “oikeudet”.
4. Joillakin markkinoilla myytiin eläviä lintuja tai muita outoja eläimiä viihteen ja onnen vuoksi. 
5. Eläinten veren uskottiin voivan parantaa ihmisiä.

YKSINÄINEN LASI VIINIÄ JA MAAILMAN SALAISUUDET

Astun keittiöön, ja siellä ne odottavat – rypäleet. Ei mitkään tavalliset rypäleet, vaan filosofisia, hieman sarkastisia rypäleitä, jotka tuntuvat tietävän enemmän elämästä kuin minä koskaan tulen tietämään.

Kaadan lasiin viiniä, koska se on zenin alku. Jokainen tippa kertoo tarinan, jonka kukaan muu ei kuule. Faktat ja fiktio tanssivat lasissani kuin kaksoset, jotka yrittävät ylittää toisiaan, mutta eivät koskaan ota ohjia täysin.

Kirjoitan tämän blogitekstin vain itselleni. Kuka lukee? Todennäköisesti vain minä – mutta se ei haittaa. Lukija ei ole tarinan ydin. Tarinan ydin on tämä hetki: hiljaisuus, lasi kädessä ja rypäleiden salainen kuiskaus, joka muistuttaa, että elämä on yhtä aikaa makeaa, hapanta ja naurettavaa.
Ja sarkasmi? Se ei koskaan katoa. Se istuu vieressä, hymyilee, ja muistuttaa, että vaikka maailma olisi hiljaa, sinä voit silti purra totuutta täydellä voimalla.

Kippis siis itselle, rypäleille ja kaikelle sarkasmille, joka tekee tästä hetkestä merkityksellisen. 🍷

HALLITUSTI HAISTA PASKA HALLITUS

Hallittua puhetta

Ne lupaa, ne päättää, ne puhuu. Ja mitä se meille oikeasti on? Paskaa. Sanoja ilman helvetin merkitystä, tekoja ilman järjen häivää. Kaikki on aina "parasta kansalle" ja lopputulos on että kansalle tulee lisää paskaa niskaan. Mutta nehän ne vaan istuu siellä hienoissa huoneissa ja taputtelee toisiaan selkään että hyvä me.

Tässä on nyt kaksi niistä. Ne pääroolit. Ne joiden naamoja nähdään eniten. Ne jotka väittää tekevänsä tätä "meidän hyväksi". Otetaan ne nyt käsittelyyn. Ilman käsineitä. Ilman asiallisuutta. Ilman vittu mitään kaunisteluja.

Sinä. Sä olet se joka väittää puhuvasi kansan puolesta ja samalla sun oma ääni kuulostaa siltä että sä olet jossain tärkeässä kokouksessa selittämässä jotain vitun byrokratiaa jota kukaan ei jaksa kuunnella. Sä olet se joka kirjoittaa someen pitkiä tekstejä joissa sä selität miten "asiat ovat monimutkaisia". Ei ne ole. Ne on ihan helvetin yksinkertaisia. Sä leikkaat sieltä missä sattuu niitä jotka ei pysty puolustautumaan. Se on sun koko poliittinen ohjelma.

Sä puhut "vastuullisuudesta". Mitä vittua sä tiedät vastuullisuudesta? Sä et ole koskaan ollut vastuussa kenellekään muulle kuin itsellesi ja sun puoluekoneistolle. Kun sun kirjoitukset tuli ilmi, sä selittelit että "se oli eri aikaa" ja "konteksti pitää ymmärtää". Vitun konteksti. Sä kirjoitit paskaa, sä jäit kiinni, ja nyt sä teeskentelet että se ei tapahtunut koskaan. Se on sun tapa. Kieltäminen, vähättely, ja sitten "mennään eteenpäin". Sä et mene eteenpäin. Sä kuljet samaa paskareittiä ja toivot että kukaan ei muista.

Sun naama. Se vakava ilme kun sä puhut kameralle. Sä luulet että sä näytät uskottavalta. Sä näytät siltä että sä olet juuri haistanut paskan ja yrität olla näyttämättä sitä. Se on se ilme. Ja se on sun jokaisessa kuvassa. Koska se paskan haju tulee sun omasta puolueesta ja sun omista päätöksistä.

Sä et ole mikään kansanäänitorvi. Sä olet vaan yksi ääni lisää siellä helvetin paskamyllyssä. Ja se ääni kuulostaa siltä että joku raaputtaa kynnellä taulua.

Sinä. Sinä siellä harmaassa puvussa. Se joka aina sanoo "meidän on tehtävä vaikeita päätöksiä". Tiedätkö mikä on vaikea päätös? Se että joutuu valitsemaan lämmityksen ja ruuan välillä. Se on vaikea päätös. Sun vaikea päätös on se että minkä vitun konsulttifirman raporttiin sä uskot tänään. Sä et tiedä mitään vaikeasta.

Sä olet se joka hymyilee kameralle ja kättelee ja on "valtiomiesmäinen". Mikä vitun valtiomies? Sä olet kauppatieteilijä joka on eksynyt huoneeseen jossa pitäisi olla johtajuutta. Sä luulet että talouslukujen vilistely on politiikkaa. Se on laskentaa. Se ei ole johtamista. Sä et johda mitään. Sä vaan luet niitä numeroita ja teet niistä johtopäätöksiä jotka on suoraan sieltä mistä sun kaverit maksaa.

Sun koko olemus huokuu sitä että sä olet aina ollut se kiltisti istuva luokan hiljainen joka nostaa käden ja odottaa että opettaja antaa luvan puhua. Ja nyt sä olet pääministeri. Ja sä edelleen odotat että joku antaa sulle luvan. Sä et tee mitään oma-aloitteisesti. Sä seuraat. Sä reagoit. Sä et johda. Sä olet reaktio, et toimija.

Sä puhut "vakaudesta". Vakaus tarkoittaa sun suussa sitä että mikään ei muutu. Koska jos mikään muuttuu, sun pieni harmaa maailma menee sekaisin. Sä et halua muutosta. Sä haluat että kaikki pysyy samana paitsi että köyhiltä leikataan vähän lisää ja rikkaat saa vähän lisää. Se on sun visio. Se on sun "Suomi". Vitun surullista.

Sun naama on kuin seinä johon on unohtunut hymy. Se ei ole aito. Se on liimattu sinne. Ja se irtoaa aina kun joku kysyy oikeasti vaikean kysymyksen. Silloin sä katsot johonkin muualle ja sanot "se on hyvä kysymys". Se ei ole hyvä kysymys. Se on kysymys johon sulla ei ole vastausta.

KLASSIKKO LAUSEITA AI VITTU ETTÄ

"Hallitus leikkaa sieltä, missä se on vähemmän haitallista." 

Tämä on se klassikko. "Vähemmän haitallista." Kelle? Sulle? Sä et ole kokenut yhtäkään näistä leikkauksista. Sä et tiedä miltä tuntuu kun Kelan tuki pienenee, kun terveyskeskusmaksu nousee, kun hammashoitoon ei pääse. Sä istut siellä sun turvassa ja päättelet että tämä on "vähemmän haitallista". Sä et tiedä vitun haitasta mitään.

"Vaikeita päätöksiä on tehtävä." 

Tämä on sun jokaisen puheen kertosäe. "Vaikeita päätöksiä." Kerro nyt yksi. Yksi vaikea päätös jonka sä olet joutunut tekemään. Yksi päätös joka on koskenut sua henkilökohtaisesti. Yksi päätös joka on tehnyt sun omasta elämästä vaikeampaa. Et sä pysty. Koska sun vaikeat päätökset on aina muiden ongelmia.

"Se oli huumoria." 

Tää oli se kun sun vanhat kirjoitukset tuli julki. Ne kirjoitukset missä sä kirjoitit asioita joita ei voi sanoa ääneen. Ja sun selitys: "Se oli huumoria." Vitun huumoria. Kerro nyt vielä yksi vitun huumorivitsi. Kerro se ääneen. Kerro että mikä siinä oli hauskaa. Et sä pysty. Koska se ei ollut huumoria. Se oli sun ajatuksia.

"Kyllä tämä tästä." 

Tämä. Tämä lause yksinään on syy miksi sua vituttaa. "Kyllä tämä tästä." Ei se mene. Se ei mene mistään. Se menee huonommaksi. Ja sä sanot sen aina kun tilanne on kaikkein huonoin. Se on sun tapa sanoa "mä en tiedä mitä tehdä mutta mä en voi myöntää sitä".

"Me kuulemme kansaa." 

Tämä on se mikä saa veren kiehumaan. "Me kuulemme kansaa." Te ette kuule. Te ette halua kuulla. Jos te kuulisitte, te ette voisi tehdä tätä mitä teette. Jos te oikeasti kuulisitte niitä ihmisiä joiden elämää te paskotte, te ette pystyisi nukkumaan yöllä. Mutta te nukutte. Te nukutte oikein hyvin. Koska te ette kuule. Te ette halua kuulla.

MITÄ NE OIKEASTI SANOO KUN NE AVAA SUUN 


Sanot "vastuullisuutta" ja tarkoittaa "leikkauksia".
Sanot "kansan asiaa" ja tarkoittaa "omaa uraa".
Sanot "asiallista keskustelua" ja tarkoittaa "olkaa hiljaa".

sanoo "vakautta" ja tarkoittaa "ettei mikään muutu".
sanoo "vaikeita päätöksiä" ja tarkoittaa "päätöksiä jotka ei koske mua".
sanoo "yhteistä Suomea" ja tarkoittaa "Suomea jossa minä olen johdossa".

Ne yhdessä sanoo "hallitus tekee töitä" ja tarkoittaa "me istutaan kokouksissa ja te kärsitte".
TE KAKSI

Te istutte siellä. toinen omassa kulmassa, toinen omassa. Te vihaatte toisianne. Se näkyy. Se näkyy siinä miten te vältätte toistenne katsetta. Se näkyy siinä miten te puhutte toistenne ohi. Se näkyy siinä miten teidän koko hallitus on yksi vitun pakkoavioliitto jossa kumpikin osapuoli odottaa että toinen tekee virheen niin pääsee eroon.

Te ette usko toisiinne. Te ette luota toisiinne. Te ette kunnioita toisianne. Ja te väitätte että teillä on yhteinen päämäärä. Ainoa yhteinen päämäärä on se että te pysytte siellä. Se on ainoa asia joka teitä yhdistää. Pelko siitä että joku muu tulee tilalle.

Saksikäsi, Sä tiedät että sun aikasi on rajallinen. Sun retoriikka kyllästyttää. Sun some-kliseet ei toimi enää. Sun "kansan asialla" -pelleily on alkanut näkyä läpi. Ja sä tiedät sen. Siksi sä olet niin kireä. Siksi sä suutut niin helposti. Siksi jokainen kritiikki on "hyökkäys". Koska sä tiedät että se on totta. Ja se pelottaa sua.

Harmaa pukuinen, Sä tiedät että sä et ole johtaja. Sä tiedät että sä olet siellä koska kukaan muu ei halunnut sitä paskaa työtä. Sä tiedät että sun oma puoluekin katsoo sua sillä ilmeellä että "mitä vittua sä oikein teet". Ja sä yrität pitää sen naaman. Sen vakavan naaman. Sen "kaikki on hallinnassa" -naaman. Mutta se ei ole. Mikään ei ole hallinnassa. Ja sä tiedät sen.
JA SE VITUTUS

Se on meillä. Se on niillä jotka joutuu teidän päätöstenne alle. Se on niillä jotka menettää. Se on niillä jotka yrittää selvitä. Ja te ette koskaan tule tuntemaan sitä. Te ette koskaan tiedä miltä tuntuu kun laskut kasvaa ja tili ei riitä. Te ette koskaan tiedä miltä tuntuu kun joku harmaa mies puvussa päättää sun elämästä ilman että se tietää susta mitään.

Mutta me tiedetään. Me tiedetään miltä se tuntuu. Ja me tiedetään kuka sen tekee. Se olette te.

Saksikäsi, Sä olet siellä sun somekuplassa luulemassa että sä olet jotain. Sä olet vaan yksi niistä jotka kusee alas päin ja luulee että se on sateenkaari.

Harmaa pöksy, Sä olet siellä sun harmaudessa luulemassa että sä olet vakaus. Sä olet vaan se tyyppi joka ei uskalla tehdä mitään ja kutsuu sitä viisaudeksi.

Te olette kaksi saman paskan eri puolta. Ja me ollaan täällä katsomassa.

Haistakaa vittu.

Molemmat. Joka vitun päivä. Aina kun avaatte suun. Aina kun näytätte naamanne. Aina kun väitätte tekevänne tätä "suomen hyväksi".

Haistakaa pitkä, kipeä, syvä, mätä vitun paska.

Kiitos ja anteeksi. Mennyt tunteisiin. 

– Vihaiset viinirypäleet

TYHMÄ TÖITÄ TEKEE

TYÖ TYÖ TYÖ- SE MUT SYÖ SYÖ SYÖ

Lopeta teeskentely! Koko elämäsi on rakennettu valheen varaan: “Löydä unelmatyösi, niin elämäsi on täydellistä.” Vitun naurettavaa. Suurin osa ihmisistä vihaa työtään, tappaa aikaansa ja myy elämänsä paskapalkan takia.

1. Työ ei määritä sinua – se on vain raha

40–60 tuntia viikossa paskaduunia? Et ole sen takia arvokkaampi ihminen. Lopeta uskomasta siihen paskaan, että ura on elämäsi tarkoitus. Työ on vain väline laskujen maksamiseen – ei sielusi mittari.

2. Uupuminen ei ole sinun vikasi

Väsynyt, helvetin uupunut ja vituttaa? Kaikki pauhaavat: “Sinun pitäisi rakastaa työtäsi.” PASKAA! Se, että uupuu, johtuu järjestelmästä, joka pitää sinua nöyränä ja kontrollissaan.

3. Raha ei tee onnelliseksi – lopeta feikkaaminen

Menestys mittaillaan rahassa, mutta raha ei poista tylsyyttä, vitutusta tai yksinäisyyttä. Silti ihmiset ja kulttuuri pumppaavat sinuun valhetta: “Työ on pyhä!” Vitun paskaa.

4. Lopeta paskaduunin jumalointi

Jos haluat elää, lopeta teeskentely. Työ ei ole jumala. Käytä aikaasi siihen, mikä oikeasti kiinnostaa: luovuus, oppiminen, ihmiset – elämä itse, ei pomosi tai some-algoritmin käskyt.

5. Totuus lyhyesti:

Työ ei pelasta sinua – sinä pelastat itsesi. Jokainen,
joka uskoo urapaskaan, elää toisen unelmaa. Herää vitun oikeasti!

Loppusointu: Työ ei ole elämäsi tarkoitus. Se on vain paskaa, jota myydään sinulle. Lopeta valehtelu. Lopeta teeskentely. Ota elämäsi hallintaan – muuten olet vitun orja loppuelämäsi.

TUULAHDUS

FUCKING WIND

Tuuli ulvoo kuin joku kirottu peto, repii kaiken rauhan riekaleiksi. Ikkunat helisee, ovet natisee, eikä mikään pysy paikallaan. Tämä ei ole mikään kevyt kevättuuli – tämä on raivostuttava, hermoja repivä myrsky, joka tunkee jokaiseen rakoon ja pakottaa muistamaan olemassaolonsa joka sekunti.

Hiukset menevät solmuun sekunnissa, hengittäminenkin tuntuu työläältä kun vastatuuli lyö kasvoille kuin märkä rätti. Ulos ei voi mennä ilman että koko keho kiristyy ärsytyksestä. Ja se ääni – jatkuva, lakkaamaton ujellus, joka porautuu kallon sisään ja tekee keskittymisestä mahdotonta.

Miksi sen pitää olla näin loputonta? Miksei se voi vain lakata hetkeksi? Kaikki tuntuu sekavalta ja levottomalta, pelkästään siksi että tuo typerä, armoton tuuli ei osaa olla hiljaa.

On päiviä, jolloin ei vaan vittu kiinnosta – eikä sitä tarvitse kaunistella.Kaikki ympärillä tuntuu vaativan jotain: ole tehokas, ole motivoitunut, ole parempi. Ja reaktio siihen on suora ja rehellinen: haistakaa nyt kaikki paska. Ei jaksa. Ei huvita. Ei kiinnosta tippaakaan.

Ja kyllä, tiedän mitä “pitäisi” tehdä. Tiedän tasan tarkkaan ne samat neuvot, joita kaikki jaksaa toistaa. Mene lenkille. Tee lista. Aloita pienestä. Ihan kuin se auttaisi silloin kun pää on täynnä pelkkää vastarintaa. Kun jokainen solu huutaa vastaan, ei siinä auta mikään vitun tsemppauspuhe.

Tämä ei ole mitään söpöä “olen vähän väsynyt” -meininkiä. Tämä on sitä, kun kaikki tuntuu turhalta ja koko touhu vituttaa. Kun pieninkin asia ärsyttää ja jokainen vaatimus tuntuu liialta. Ja mitä enemmän yrittää pakottaa itseään, sitä enemmän alkaa kiehua.

Ehkä tässä ei ole mitään korjattavaa juuri nyt. Ehkä tämä on vain se piste, jossa mitta on täynnä. Ja silloin ei tarvitsekaan yrittää olla järkevä tai rauhallinen. Saa olla ärsyyntynyt. Saa olla kyllästynyt. Saa olla täysin kiinnostumaton.Koska joskus rehellisin tila ei ole mikään zen-rauha. Se on tämä: suora, karkea ja täysin suodattamaton vitutus. Myös tuulesta

-🍇

OLETKO SÄ JO KUOLLUT?

Jos haluat, että elämä tuntuu joltain muultakin kuin pelkältä suorittamiselta, verojen maksulta ja kuoleman odottamiselta tässä digitaalisessa helvetissä, sun on tehtävä tietoinen vallankumous sun omassa arjessa.

Tässä on se lista, joka ei löydy miltään ”life coachilta”, vaan joka on revitty suoraan tästä meidän ajasta:

1. Lopeta itsesi vertaaminen muihin – se on itsemurha sielulle

Jokainen vertailu on sielunmurha. Sä ruoskit itseäsi muiden filtteröidyillä valheilla ja annat algoritmin määritellä sun arvon. Se on sairas peli, joka on suunniteltu tekemään susta rikkinäinen kuluttaja.

Sun arvo ei ole mikään saatanan sijoitus taulukossa. Kun vertaat, sä annat valtikan viholliselle.

Pysähdy. Sun säröt tekee susta ihmisen, ei datayksikköä. Tapa vertailu ennen kuin se tappaa sut. Älä ole kopio – ole totta.

2. Etsi asioita, joita sä teet ilman yleisöä

Jos jokainen hetkesi pitää kuvata ja raportoida, sä et elä – sä suoritat mainoskampanjaa. Olet muuttanut itsesi omaksi PR-toimistoksesi, joka myy sielunsa tykkäyksinä ihmisille, jotka eivät edes välitä susta.

Se on huomion prostituutiota.

Kun teet asioita vain muiden silmille, sun todellinen minä kuihtuu ja jäljelle jää vain tyhjä kiiltokuva. Ota elämäsi takaisin: tee jotain vitun siistiä ja pidä se omana tietonasi.

Sä et ole olemassa yleisöä varten. Jos et pysty tekemään mitään ilman todistajia, olet jo kuollut sisältä.

3. Panosta ihmisiin, jotka näkee sut ilman filttereitä

Lopeta se saatanan digitaalisen ruumiisi koristelu. Sä tuhlataat elämäsi kiillottamalla valheellista julkisivua ihmisille, jotka eivät edes kusis sun päälle, jos sä olisit tulessa. Samaan aikaan ne harvat, jotka tuntevat sut oikeasti, jäävät vaille sun huomiota.

Sä et tarvitse seuraajia, sä tarvitset todistajia sun olemassaololle. Ihmisiä, jotka uskaltavat katsoa sua silmiin silloin, kun susta on loppunut filtteriin sopiva valo ja sä olet pelkkää rikkinäistä lihaa ja verta. Rakenna heimo, älä brändiä. Brändi on kuollut tuote, heimo on sun elämänlanka tässä sairaassa koneistossa.

Jos sun suhteet on pelkkää emojien vaihtoa ja reaktioiden kyttäämistä, sä olet jo hävinnyt. Valitse aito läsnäolo tai kuole yksin. Kaikki muu on pelkkää kohinaa matkalla hautaan.

4. Hyväksy tylsyys ja tyhjä tila

Sä olet dopamiini-nisti, joka pelkää omaa hiljaisuuttaan enemmän kuin kuolemaa. Joka kerta, kun kaivat puhelimen esiin hississä tai jonossa, sä luovutat. Olet opettanut aivosi siihen, että tyhjyys on vihollinen, vaikka se on ainoa paikka, missä voisit kohdata itsesi.

Tämä jatkuva häly on henkinen lobotomia. Se pitää sut liian kiireisenä, jotta et ehtisi kyseenalaistaa tätä paskaista järjestelmää.

Ota tylsyys aseena takaisin. Istu siinä saatanan hiljaisuudessa ja anna ahdistuksen nousta, kunnes se palaa loppuun. Vasta kun uskallat kohdata tyhjyyden ilman pakoa, huomaat kuka olet – ja kuinka paljon olet antanut muiden määritellä sut.

Tylsyys on ainoa hetki, kun olet vapaa.

5. Tee jotain merkityksellistä muille kuin itsellesi

Lopeta se saatanan itsekeskeinen märehtiminen. Me elämme ajassa, jossa "itsekehitys" on vain koodinimi sille, että sä tukehdut omaan napaasi. Järjestelmä haluaa sut uskomaan, että olet olemassa vain itseäsi varten, koska itsekäs ihminen on heikko, yksinäinen ja helposti ostettavissa.

Sä et löydä tarkoitusta uusista joogapöksyistä tai feedin optimoinnista. Sä löydät sen vasta, kun unohdat itsesi ja teet jotain, mistä on hyötyä muille – ilman, että saat siitä tykkäyksiä.

Auta. Puolusta. Toimi. Aito merkitys syntyy vastuusta, ei kuluttamisesta. Kun palvelet jotain itseäsi suurempaa, murrat ne kahleet, joilla sut on kytketty omaan epävarmuuteesi.

Lakkaa olemasta projekti ja ala olla ihminen. Maailma palaa, ja sä säädät vieläkin sun profiilikuvia. Tee jotain, millä on oikeasti väliä.

REHELLINEN PUHE

Onko rehellinen puhe enää sallittua?

Tuntuu, että tänä päivänä pitää pureskella joka sana kolme kertaa ennen kuin sen uskaltaa sanoa ääneen.

Ei siksi, että yrittäisi olla kohtelias, vaan siksi, että pelkää, kuka suuttuu.

Yksi väärä sana, yksi väärä sävy, yksi väärä mielipide ja booom, olet joko vihapuhuja, besserwisser, tai joku ongelmainen tyyppi, jolla on väärä ajattelutapa.

Ja mikä pahinta? Monet ovat jo oppineet pitämään turpansa kiinni. Ei siksi, että heillä ei olisi mitään sanottavaa, vaan koska he tietävät, että rehellisyys maksaa. Työpaikalla se voi maksaa paikan. Somessa se voi maksaa maineen. Ystäväpiirissä se voi maksaa kutsun juhliin. Hiljaisuuden hinta

Nyt eletään aikaa, jossa totuutta saa sanoa vain, jos se on kauniisti paketoitu ja poliittisesti hyväksytty. Kaiken pitää olla siloteltua, varovaista, hajutonta ja mautonta. Sano mitä tahansa, kunhan se ei ärsytä ketään.

No arvaa mitä? Elämä on ärsyttävää.

Yhteiskunta on täynnä ongelmia, jotka eivät ratkea hymyllä ja kivalla emojilla. Rehellinen puhe ei tarkoita vihaa. Se tarkoittaa sitä, että uskaltaa sanoa: “tämä on pielessä.”

Mutta nykyään jos sanot niin, joku huutaa heti: “negatiivinen ihminen”! Ihan kuin ainoa hyväksyttävä asenne olisi teennäinen positiivisuus.

Rehellisyys on radikaali teko – miksi pelko pureskelee sanamme?
Sellainen, jossa maailma palaa ympärillä mutta sinä hymyilet ja postaat “tsemppiä kaikille".

Kun rehellisyys tukahdutetaan, tilalle tulee valheellinen hiljaisuus. Ja siinä hiljaisuudessa mätä leviää: korruptio, tekopyhyys, huono johtaminen, typerät päätökset.

Ehkä olisi aika lopettaa pelko. Ehkä olisi aika puhua taas suoraan, ilman filtteriä ja ilman sitä ikuista “entä jos joku loukkaantuu” -varmistusta.

Koska jos kaikki vain myhäilevät ja nyökyttelevät, mikään ei muutu. Rehellinen puhe ei ole rikos. Se on ainoa tapa pitää tämä maa järjissään.

Ja jos se joskus vituttaa jotakuta, se on vain merkki siitä, että osuit oikeaan.

Totuus ei ole aina kaunis, mutta se on aina tarpeellinen. Ja jos rehellisyys sattuu, ehkä se kipu on just se, mitä tämä maa tarvitsee herätäkseen.

Minä valitsen nimimerkin, jotta minun ei tarvitse valita sanojani.

Täällä ei hymyillä kuvitteellisille kotiyleisöille tai postata tsemppichatteja maailman palaessa.

Täällä puhutaan niin kauan kuin happea riittää.

-Vihaiset viinirypäleet🍇

NYKYPASKASTA

MIHIN KATOSI SIELU, TAITO JA KAPINA?

Olenko se vain minä, vai onko nykyajan hittilistoista tullut yksi suuri, itseään toistava sirkus?

Nykyajan “kapinalliset” räppäävät siitä, kuinka paljon heillä on rahaa, kuinka kalliita heidän autonsa ovat ja kuinka monta tonnia maksaa kello ranteessa. Se ei ole kapinaa systeemiä vastaan – se on systeemin perseennuolemista.

Missä vaiheessa tästä tuli se suunta, johon musiikki meni?

Jos näiltä tyypeiltä otetaan läppäri ja efektit pois, jäljelle jää vain vaivaantunut hiljaisuus ja epävireinen mörinä, joka saisi variksetkin häpeämään. 

Ja silti – näitä tyyppejä ihaillaan.

HENKISESTI KÖYHÄÄ MUSIIKKIA

Nykyinen musiikki on henkisesti köyhää.

Punkissa oli kyse siitä, mitä sulla on pään sisällä.
Nykyräpissä on kyse vain siitä, mitä sulla on päälläsi.

Ja se, jos mikä, on vitun surullista.

On oikeasti pelottavaa katsoa, kuinka ala-asteikäiset hoilaavat mukana biisejä, jotka ihannoivat elämäntapaa, joka johtaa joko vankilaan tai totaaliseen tyhjyyteen. Missä vaiheessa musiikista tuli pelkkä lista rikoksia ja luksustuotteita?

Mä vittu kysyn vaan.

KUN REHELLISYYS KORVATTIIN "TÄYDELLISYYDELLÄ"

Aikoinaan Sex Pistolskaan ei yrittänyt täydellisyyttä. 

Ne yritti olla rehellisiä. 

Ne kuulostivat joskus paskalta.
Ne näyttivät sekavilta.
Ne sanoivat asioita, jotka vituttivat ihmisiä.

Se oli koko pointti.

Nykyään musiikki rakennetaan niin, ettei kukaan loukkaannu ja kaikki ostavat. Kaikki on hiottu, testattu ja varmistettu. Ei riskiä, ei säröä, ei tunnetta.

Se on turvallista.
Ja siksi se on helvetin tylsää.

PUNKIN KATOAMINEN = SELKÄRANGAN KATOAMINEN

Punkissa oli selkäranka.

Se ei kysynyt lupaa.
Se ei miellyttänyt.
Se ei myynyt itseään helposti.

Nyt tuo selkäranka on kadonnut valtavirrasta.

Punk ei oikeasti kadonnut – se potkittiin vittuun tieltä, jotta tilalle saatiin kiillotettua, turvallista ja myyvää paskaa.

Tätä kutsutaan kehitykseksi.
Todellisuudessa se on vitun taantumaa.

AUTOTUNE- VIIMEINEN NIITTI

Autotune ei ole enää työkalu.

Se on keppi, jolla hakataan kaikki persoonallisuus kuoliaaksi. Ei tarvitse osata laulaa, ei tarvitse kuulostaa ihmiseltä – kunhan kuulostat “oikealta” algoritmin mielestä.

Ja pahinta?

Näitä autotune-räppäreitä ihaillaan. Ihannoidaan ihmisiä, jotka mumisevat päihteistä, väkivallasta ja siitä, kuinka kallis takki tai auto heillä on.

Siinäkö on uusi esikuva?

Se ei ole kapinaa.
Se on kuluttamisen mainos ,jossa on joku vitun biitti päällä.

Totuus, joka vituttaa

Punk ei kadonnut.

Yleisö muuttui.

Liian moni valitsee mieluummin kiillotetun valheen kuin epätäydellisen totuuden. On helpompi kuunnella samaa autotune -mössöä kuin kohdata jotain, mikä oikeasti tuntuu joltain.

Ja niin kauan kuin tämä jatkuu, musiikki pysyy turvallisena, onttona ja vitun tylsänä.

ONKO KAPINA KUOLLUT VAI MYYTY?

Musiikin pitäisi olla peili. Sen pitäisi näyttää maailma sellaisena kuin se on – rosoisena, epätäydellisenä ja sielukkaana.

Kun punk syntyi, se ei tarvinnut hienoja autoja tai prosessoitua ääntä vakuuttaakseen ketään. Se tarvitsi vain totuuden.

Nyt “kapina” tarkoittaa kalliimman vyön ostamista ja laulutaito on korvattu efektillä, joka tekee ihmisestä robotin.

Se on surullinen kehityskulku.

EHKÄ ON AIKA VAATIA ENEMMÄN

Jos annamme periksi tälle muoviselle paskalle, menetämme musiikin tärkeimmän tehtävän:

kyvyn yhdistää meidät johonkin aitoon ja inhimilliseen.

Älä tyydy siihen, mitä algoritmit sinulle syöttävät. Etsi ne artistit, jotka uskaltavat olla epätäydellisiä. Ne, joilla on jotain sanottavaa muustakin kuin lompakon paksuudesta.

Musiikki ei ole kuollut.

Mutta se on hukkumassa autotunen ja tyhjän uhoamisen alle.

Ja jos mitään aiotaan pelastaa, se ei tapahdu klikkaamalla seuraavaa listahittiä – vaan valitsemalla kuunnella jotain, mikä oikeasti tuntuu joltain.

KIILTOKUVIEN TAKANA TIKITTÄÄ VEROKONE

KUN MORAALI HUKKUI HOLDING-YHTIÖÖN

Tässä tekstissä ei silitellä ketään myötäkarvaan. Veroprosentti ei ole ainoa asia, joka kiristää hermoja – se on se rakenteellinen epäarvoisuus, joka on piilotettu laillisuuden kaapuun. Jos rehellinen puhe on rikos, tämä postaus on tunnustus.

Sosiaalinen media ja moraalin ulkoistaminen

On hämmentävää seurata, miten sosiaalisen median suurimmat tähdet, he, jotka puhuvat ”arvoista”, ”aitoudesta” ja ”yhteisöllisyydestä”, ovat löytäneet tehokkaimman tavan eristäytyä yhteiskuntavastuusta. Näemme valkoisia hampaita ja luksuslomia, mutta emme näe sitä kirjanpidollista kikkailua, jolla yhteisestä potista kotiutetaan omat siivut ohi muiden.
Kyse on holding-yhtiöistä, joka on täysin laillinen, mutta moraalisesti täysin ontto järjestely. Kun vaikuttaja kanavoi tulonsa tytäryhtiöiden kautta holding-yhtiöön, hän voi nostaa osinkoja tavalla, josta tavallinen palkansaaja voi vain haaveilla.
Valtio jää nuolemaan näppejään veroista, joilla pitäisi rahoittaa ne samat koulut ja sairaalat, jotka ovat mahdollistaneet tämänkin maan vakauden.

Kahden kerroksen todellisuus
Tässä on se analyyttinen ydin: me olemme luoneet kahden kerroksen talousjärjestelmän.Ensimmäisessä kerroksessa on tavallinen tallaaja. Hän laskee senttejä kauramaidon hyllyllä, tuskailee nousevan sähkölaskun kanssa ja maksaa jokaisesta eurostaan verot tunnollisesti, koska vaihtoehtoa ei ole.
Toisessa kerroksessa elää some-eliitti. Heille verotus on valinnainen vapaaehtoistyö, jota optimoidaan rakenteilla. He eivät tuskaile vuokranmaksua, vaan suunnittelevat, miten miljoonien osingot kiertävät mahdollisimman vähin veroin takaisin omaan taskuun.
Ero näiden välillä ei ole vain rahassa, vaan osallisuudessa. Kun riittävän moni rikas päättää, ettei yhteiset säännöt koske heitä, yhteiskuntasopimus murenee.

Miksi me vielä seuraamme tätä teatteria?
On vaikea olla kysymättä: missä on se moraali, jota nämä vaikuttajat julistavat storyissaan? Tuntuu, että massit ja kusi nousivat samaan aikaan päähän. Somessa hymyilevä ja ”arvokas” vaikuttaja voi taustalla blokata kaiken kritiikin ja elää kuplassa, jossa ahneus on vain ”fiksua taloudenhallintaa”.
Me seuraamme heitä, annamme heille huomiota ja siten rahaa, jota he sitten piilottavat meiltä holding-yhtiöihinsä. Se on kaksinaamaista peliä, jossa yleisö on vain maksava sivustakatsoja.

Lopuksi
Muistakaa, että se kiiltävä somekuva on usein vain kulissi. Sen takana voi olla ihminen, joka on jo hylännyt yhteiset pelisäännöt, vaikka esittääkin olevansa ”yksi meistä”. Rajat ja moraali? Ne taitavat olla vain meille muille.
"Optimisti uskoo, että kaikki kääntyy parhain päin. Pessimisti pelkää, ettei niin käy. Realisti taas tietää, että molemmat joutuvat silti maksamaan täydet verot, kun taas vaikuttaja laittaa vitutuksenkin firman kuluihin 'sisällöntuotantona'."
Kyse ei ole katkeruudesta, vaan oikeudenmukaisuudesta. Ja ehkä vähän siitä, että joku uskaltaa sanoa ääneen sen, mikä meitä kaikkia saattaa vituttaa.